Mitä on itsekunnioitus?
Itsekunnioitus on vaikea asia määritellä. On olemassa määritelmä jonka voit löytää sanakirjasta, jonka mukaan jokainen määritelee itsensä itsekunnioituksen mukaan. Jokainen henkilö on kykeneväinen luomaan oman määritelmänsä itsekunnioituksestaan.
Monille itsekunnioitus on sitä miten he tuntevat itsensä. Jotkin tuntevat masentuneelta, jolloin he kuvittelevat että heillä on vähän itsekunnioitusta, kun taas monet ihmiset joilla on suuri ego tuntevat että heillä on paljon itsekunnioitusta. Itsekunnioitus on tunne siitä miten ihminen ajattelee taidoistaan joita heillä on tarjotaa maailmalle.
Ne joilla on liikaa itsekunnioitusta voivat omata asenteen joka tekee heidät ja näyttelemään niinkuin he olisivat oikeutettuja kaikkeen. Esimerkiksi loistava yliopistossa koripalloa pelaava voi tuntea, että ansaitsee hyvät arvosanat ilman että työskentelee niiden eteen. He tuntevat, että ansaitsevat ne, jotta voivat keskittyä urheiluun ja ettei heidän tarvitse viettää tunteja opiskellen kuten muitten oppilaiden. Jos jollain on näin paljon itsekunnioitusta, voi se olla yhtä vaarallista kuin liian pieni itsetunnon määrä.
Ne joilla on liian vähän itsekunnioitusta saattavat kokea, että heillä ei ole mitään taitoja mitä tarjota maailmalle. Monet saattavat jopa tuntea, että jos katoaisivat kukaan ei huomaisi asiaa. Jos sinulla on tällaisia tunteita, sinun kannattaisi tietää että jokaisella on taitoja ja jokainen on hyvä jossakin. Kaikki ihmiset ovat tärkeitä ja kaikkien ihmisten pitäisi löytää syy herätä aamulla ja elää normaalia elämää.
Kuuluisa psykologi, Howard Gardner, keksi teorian joka tunnetaan nimellä "Many intelligences" (Monet älykkyydet), joka osoitti, että kaikilla ihmisillä on taitoja perustuen älyyn jonka he omaavat, tai taitavat. Esimerkiksi, jotkut ihmiset ovat parempia visuaalisessa oppimisessa, meinaten sitä että he oppivat vain kun näkevät oppimateriaalin diagrammeina, kaavioina yms. Hän myös osoitti, että opettajien pitäisi tiedostaa, että heidän oppilaansa voivat olla vähemmän taitavia joissain aineissa, mutta ovat paljon taitavampia toisissa. Gardner usutti opettajia opettamaan oppilaitaan heidän älykkyyksiensä mukaisesti, eikä niinkuin opettaisivat yhtä ihmistä.
Gardnerin teoria oli laajasti hyväksytty, ja sitä käytetään opetuksessa vielä tänäkin päivänä. Jopa oppilaat ja ihmiset joilla on henkisiä tai fyysisiä esteitä ovat kykeneviä joissain osissa koulua ja elämää. Ne joilla on esteitä ei pitäisi koskaan lannistua, vaan tuntea taitavalta itsensä. Heillä on jokin kyky ja he ovat ylitsepäässeet esteet joita monet muut eivät ole onnistuneet ylitsepääsemään.