Mitä on itsetunto?
Itsetunto on monimutkainen asia määritellä. Sanakirjasta löytyy määritelmä ja siellä se määritellään niin, että jokainen ihminen luo itse oman määritelmän. Jokainen ihminen pystyy luomaan oman määritelmän siitä, mitä itsetunto on.
Monille itsetunto on sitä, miten he tuntevat itsensä. Jotkut ihmiset saattavat masentua ja ajatella, että heillä on vähän itsetuntoa, kun toiset ovat hieman itsekkäitä ja ajattelevat, että heillä on paljon itsetuntoa. Itsetunto on tunne, jota tunnetaan silloin, kun ihminen ajattelee omia taitojaan, joita hänellä on tarjottavana maailmalle.
Niillä, joilla on liikaa itsetuntoa, on asenne, joka saa heidät näyttämään ja toimimaan niin kuin he olisivat oikeutettuja kaikkeen. Esimerkiksi hyvä korkeakoulun koripallon pelaaja saattaa tuntea, että hän ansaitsee hyvät arvosanat ilman työtä niiden eteen. He tuntevat, että he ansaitsevat arvosanat, jotta he voivat keskittyä urheiluun ja ettei heidän tarvitse viettää tunteja opiskellen kuten kaikki muutkin opiskelijat. Liika itsetunto voi olla yhtä vahingollista kuin liian vähäinen itsetunto.
Ne, joilla on itseluottamuksen puutetta, saattavat tuntea, että heillä ei ole mitään taitoja tarjottavana maailmalle. Monet saattavat jopa tuntea, että jos he katoaisivat, kukaan ei huomaisi. Jos olet ihminen, joka tuntee näin, sinun pitäisi tietää, että kaikilla on kykyjä ja kaikki ovat hyviä jossain. Kaikki ihmiset ovat tärkeitä ja kaikkien ihmisten pitäisi löytää syy herätä aamulla ja elää normaalia elämää.
Tunnettu psykologi, Howard Gardner, keksi teorian, joka tunnetaan moniälykkyytenä. Se osoittaa, että kaikilla ihmisillä on taitoja, jotka perustuvat älykkyyden lajeihin. Esimerkiksi jotkut ihmiset ovat parempia visuaalisessa oppimisessa. Se tarkoittaa, että he oppivat vain esimerkiksi kaavioiden, taulukoiden, kuvien yms. avulla. Hän myös osoitti, että opettajien pitäisi tunnistaa, että heidän oppilaansa saattavat olla vähemmän lahjakkaita jossain aineissa, mutta paljon lahjakkaampia jossain toisessa. Gardner kehotti opettajia opettamaan oppilaitaan älykkyyden perusteella sen sijaan, että heitä opetetaan yhtenä kollektiivisena ihmisenä.
Gardnerin teoria hyväksyttiin laajasti ja sitä käytetään vielä nykyäänkin opetuksessa. Jopa oppilaat ja ihmiset, joilla on henkisiä tai fyysisiä rajoitteita, pystyvät osallistumaan tietyin osin kouluelämään. Rajoittuneiden ihmisten ei pitäisi koskaan lannistua vaan jatkaa yrittämistä.
Heillä on kuitenkin taitoja ja heidän pitää voittaa este, jota useimmat ihmiset eivät ole voittaneet.